Valepa – Hurrikaani 3-1 (27-25,24-26,25-20,25-23)

Hurrikaani ja Vammalan Lentopallo uusivat viime kauden Suomen cupin finaalin. Edelleen voimasuhteissa Valepa pysyi edellä. Nyt huomattavasti tiukemman ja kovemman taistelun jälkeen. Ottelusta osattiin odottaa kovaa taistelua pisteistä, sillä viikko sitten Hurrikaanin onnistui voittamaan Valepa Loimaalla liigaottelusta. Ja odotukset osuivat nappiin. Kupittaalle saapuneet yli 2200 katsojaa näkivät tasaväkisin taistelun, jossa kahdessa erässä jouduttiin jatkopalloille asti.
Kokenut ja rutinoitunut Valepa oli vielä vahvempi. Se syötti hyvin kun Hurrikaani ei omalla syötöllä saanut tehtyä tarpeeksi vahinkoa vastustajan vastaanotolle. Kun vastaanotto pysyi Niko Suihkosen, Erik Sundbergin ja Alan Domingosin ansiosta kunnossa, pääsi Mikko Esko pyörittämään hyökkäyspeliä lähes optimaalisesti.
Jokaisessa neljässä erässä molemmilla joukkueilla oli hyvät ja huonot hetket. Samoin molemmat joukkueet puolustivat hyvin ja pääsivät lähes vuorotellen kokeilemaan jatkopallopistettä. Suurimmat erot joukkueiden välillä tulivat huonon vastaanoton jälkeisissä hyökkäyksissä, joista Valepa hyökkäsi paremmin. Se oli viime sunnuntain jälkeen saanut myös puolustuspelaamisen parempaan kuosiin, eikä Hurrikaanin lyönnit jääneet kenttään niin helposti.

Hurrikaani osoitti henkistä kovuutta tilanteissa, joissa se nousi pitkältä takaa-ajolta tasoihin ja johtoon. Toisaalta, joukkue ei myöskään osannut itse pelata johtoasemassa. Neljännessä erässä Hurrikaani karkasi Henrik Porkan kahden ässän turvin 12-9 johtoon. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan Valepa tuli ohi. Tietyissä tilanteissa Hurrikaanin laitapelaamisesta puuttui rohkeus. Vastaavasti Urpo Sivula ja Sundberg takoivat rohkeasti palloa. Ruotsalaisyleispelaaja oli koko finaalin paras 19 pisteellä.
– Vastaanotto oli meillä ok. Ei annettu kaverille ässiä. Syöttöpelissä meillä oli hyviä hetkiä, mutta tuli paljon huonojakin suorituksia, Porkka pohti. Keskipelaaja oli Hurrikaanin parhaimmistoa rohkealla pelaamisella. Suomen cup- finaali oli Porkalle ensimmäinen iso peli ja siihen nähden mies suoriutui kiitettävästi. Kaikkiaan Porkalle merkittiin 12 pistettä ja kaksi ässää. Hurrikaanista kovimpaan työvuoroon joutui Tomi Rumpunen, jota Valepa pommitti 42 syötön verran. Tälläkin kertaa Rumpusen vastaanotto oli rautaa ja samalla hyökkäyspelissä oli tuttua tehokkuutta. Kaikkiaan 17 pistettä 50% hyökkäystehoilla on lähes täydellinen saldo.

Jussi Heinolle mitali oli Hurrikaanissa ensimmäinen. Tappio kaiveli miestä silmin nähden, mutta löysi mies pelistä myös paljon positiivista. – Ei yksi peli mitään muuta. Meillä on peruspelaaminen mallillaan. Nyt vain ei saatu kaikkea irti. Oliko väsymystä vai mitä, Heino mietti. Heinon mielestä ensimmäisen ja toisen kosketuksen laatu ei ollut niin hyvällä tasolla, jotta Valepan tasoista joukkuetta voisi voittaa. – Valepa ei pelannut juurikaan sen sukkelammin kuin sunnuntaina, mutta me emme olleet niin hyviä.

Erittäin vaativana valmentajana tunnettu Heino myönsi, että koneesta otettiin kaikki irti, mikä saatiin. – Rosteri on ohut kun Karri (Kutinlahti) on parisen viikkoa ainakin pois. Jos poika oikein kovin puree hammasta yhteen, nähdään hänet vielä tällä kaudella kentällä. Toivottavasti vaan hampaat kestävät purennan, lempääläläinen lasketteli.

Tappio finaalissa on aina tappio. Eikä hopea muutu kullaksi. Se on kuitenkin tuli selväksi, että Hurrikaani on menossa kovaa vauhtia oikeaan suuntaan. Vuodenvaihteessa löytynyt kova pelivire kantaa keväällä pitkälle. Nyt pitää vain toivoa, ettei Kutinlahti jää pitkäksi aikaa Eemeli Koukin seuraksi sairastuvalle.

-HurrikaaniMedia-