”Kyllä mää viikon ainakin juhlin”
– Kyllähän ensimmäisen Suomen Mestaruuden voittaminen motivoi jatkamaan. Monta kertaa ollaan oltu aika lähellä, mutta vielä ei ole natsannut, kommentoi nyt jo 13. kauttaan Hurrikaanin mukana joukkueenjohtajan tehtävissä jatkava Vuolle. Nyt 53-vuotias, tällä hetkellä Mestaruusliigan kokenein joukkueenjohtaja lupaa, että viikko menee helposti juhliessa, jos Suomen Mestaruus vain kohdalle sattuu. Vuolle kuuluu siihen loimaalaiseen urheiluihmisten ryhmään, joka tunnistetaan kadulla ja jonka kanssa on helppo vaihtaa muutama sana lentopallosta tai urheilusta yleensäkin. Vuolle on jo oikeastaan käsite Hurrikaanissa. Ei ole väärin sanoa, että osa katsojista seuraa ja samalla nauttii, kuinka joukkueenjohtaja elää joukkueen menestyksen mukana vaihtopenkillä. Välitön, rehellinen ja viimeiseen saakka seuraan päin kallellaan. Nämä adjektiivit kuvaavat miestä ehkä parhaiten.
– Tämä on elämäntapa. Kun kesän jälkeen tulin viime viikolla ensimmäisen kerran pukukoppiin, tuntui heti, että olen tullut kotiin. Joukkue ja seurajohto talkoolaisineen ovat minulle kuin toinen perhe. Ei siitä pääse mihinkään. Joukkueenjohtajan sai aikoinaan, lähes kolmekymmentä vuotta sitten houkuteltua lentopallon pariin vaimo Sanna (omaa sukua Haltia). Kaikki tietävät, että Haltia ja lentopallo kulkevat Loimaalla käsi kädessä, joten siihen nähden Vuolteen lajivalinta ei yllätä. Se yllättää monet, että mies ei itse ole kolmossarjaa ylempänä koskaan pelannut. – Taisin muutaman kauden Jankon kanssa kolmossarjaa pelata, mutta en ylempänä. Olen enemmänkin aina hoitanut joukkueen johtamiseen liittyviä asioita.
Nykypäivän lentopallo on kehittynyt valtavasti ja joukkueet sekä pelaajat ovat ammattimaistuneet. Enää ei kuulemma vierasmatkoilla pelata edes sököä vaan kaikilla on multimedialaitteet esillä. – Itse katselen padilta kaikkea mahdollista. Tämän sukupolven pelaajat eivät edes osaa pelata korttia, tuhahtaa satoja pelisaleja kolunnut konkari. Vieraspelimatkat työllistävät joukkueenjohtajaa huomattavasti kotipeliä enemmän. Majoitus, aamuharjoitukset ja salivuorojen varaaminen, sekä ruokailujen tilaaminen on miehen vastuulla. – Salosen Martti huoltajana on sen puolen ammattilainen, ettei minun tarvitse hänen hommiaan huolehtia. Kotipeleissä pääsen helpolla. Kaikki on valmiina, eikä juuri tarvitse stressata mistään.
Miehen uralle mahtuu monenlaisia otteluja ja – tapahtumia. Pari seikkaa nousee kuitenkin muiden yläpuolelle. Kevään 2012 Hurrikaanin liigahistorian ensimmäiset finaalit Valepaa vastaan ja sen ottelusarjan seitsemäs ja ratkaiseva finaali 2500 katsojan edessä Salohallissa. – Kyllä kaikesta näki jo alkulämmittelyssä, että saadaan olla mukana hienossa tapahtumassa. Pakko myöntää, että iho oli kananlihalla. Se on ilman muuta ollut minulle todella iso juttu, vaikka ottelu hävittiinkin. Ja toinen on liiganousu yhdeksän vuotta sitten omilla pojilla.
Sen lisäksi Vuolle on nähnyt lähes sata kotimaista sekä ulkomaalaista pelaajaa musta-keltaisessa pelipuvussa. Kaksi miestä on jäänyt omalla esimerkillään mieleen: Jukka Vehviläinen ja Ismo Moilanen. – Velluhan on ollut loimaalaisen lentopallon ruumiillistuma. Vellun tekeminen ja taistelu Hurrikaanille ja loimaalaisille on ollut esimerkillistä. Sen lisäksi Ipe Moilanen on jäänyt asenteensa puolesta mieleen. Vaikka Ipe oli välillä täysin hajalla, mies ei itseään säästellyt. Aina täysillä- AINA! Molemmat ovat hienoja esimerkkejä joukkuepelaajista.
Vaikka Vuolteen sopimus on vain vuoden mittainen. On vaikea kuvitella, mitä Hurrikaani olisi ilman kaikkien tuntemaa joukkueenjohtajaa. Työn, perheen ja lentopallon yhdistäminen ei ole mitenkään helppo yhtälö. Mies jakaakin kiitosta vaimolleen Sannalle, sekä työnantajalleen Domukselle siitä, että on saanut matkustaa joukkueen kanssa jo 12 vuoden ajan pitkin Suomea. Ja yhtään miestä tuntien, kymmeniä tuhansia kilometrejä bussissa on vielä edessä.
-Hurrikaani tiedotus-