Hurrikaani- Loimaan seurahistorian kymmenes liigamitali varmistui 3.5. Akaassa, kun kotijoukkue Akaa- Volley oli voittanut Hurrikaanin neljännen kerran liigafinaaleissa. Viime kevään finaaliuusinta päättyi nyt Akaalle, kun viime keväänä roolit olivat toisinpäin.
Akaa- Volley oli menneellä kaudella suvereeni Suomen liigakentillä. Se voitti runkosarjan, Suomen cupin ja nyt liigan. Olli Kunnarin valmentama joukkue suoritti koko kauden kovalla tasolla, ilman pelin tason rajumpaa ailahtelua. Akaa ei kauden aikana myöskään hävinnyt ainoatakaan liigan kotipeliä, joten tilastojenkin valossa oikea joukkue kruunattiin Suomen Mestariksi. Akaalaissikermä oli koottu fiksusti, jokaiselle pelipaikalle löytyi vähintään kaksi varsin kelvollista vaihtoehtoa, jonka lisäksi seurajohto sai houkuteltua hakkurin tontille Jaylen Jasperin. Jasper osoittautui lopulta todelliseksi timanttihankinnaksi, joka takasi joukkueelle lopulta mestaruuden. Sen lisäksi, Niklas Seppänen osoitti olevansa ulkomaalla vietettyjen kausien jälkeen tulevan mestarijoukkueen johtava pelaaja, kentällä ja kentän ulkopuolella. Mitä piukempi paikka, sitä paremmin Seppänen operoi.
Hurrikaanin osalta kausi oli nouseva. Alkukaudesta rajusti uudistunut joukkue haki pelillistä identiteettiä, kun edelliskauden isot palapelin kulmapalat olivat poissa. Pysyvyyttä mestaruusjoukkueessa edustivat vain Väinö Rahko, Eetu Häyrinen, Leevi Väänänen ja Troy Gooch. Muuten Olli Kuoksan joukkueella oli uuden nahan luominen edessä. Pikkuhiljaa, pala palalta, Hurrikaani alkoi näyttämää talven aikana voittavalta joukkueelta. Jouluun saakka Hurrikaani oli vielä enemmän yksilöiden onnistumisten varassa, mutta kevättä kohden alkoi näyttämään, että yksilöistä muodostuu joukkue. Matt West oppi passarin roolissa pelaamaan varsinkin jatkopallot eri tavalla, kuin syyspuolella. Westin ja Camden Giannin yhteispeli kutospaikalta oli silmiä hivelevää. Jenkkien yhteispeli oli rikollisen tehokasta- ja näyttävää. Giannin valtava fysiikka yhdistettynä todella härskiin lyöntikäteen, teki tuhoja. Samaten Gianni osoitti jo liigan avauskierrokselta saakka, että Hurrikaani- fanit saavat juhlia miehen ässiä useaan kertaan. Lopulta Gianni tykitti Mestaruusliigan runkosarjan uudeksi ässäennätykseksi 90 ässää. Lukemalla heitettiin Lelu Ojansivun vuosia kestänyt ennätys nurkkaan. Täysin käsittämätön syöttökone tykitti lopulta koko kauden ässälukemaksi 117.
Suomen cupin finaali osoitti, että tasoero Akaan ja Hurrikaanin välillä on kauden aikana kaventunut. Runkosarjassa akaalaiset olivat joka kerta parempia, mutta kevään aikana Kuoksa adjutantteineen sai joukkuepelin kehittymään. Tästä syystä finaaleihin lähdettiin kutkuttavasta tilanteesta. Akaa lasketteli vielä puolivälierissä ja välierissä helpolla, kun Hurrikaani joutui viime kauden tapaan taistelemaan tosissaan TUTO Volleyta vastaan. Lopulta ottelusarja päättyi Hurrikaanille 4-1 ja finaaliin selviytyi runkosarjan ylivoimaisesti kaksi parasta joukkuetta.
Vaikka tasoero kauden aikana pienentyi paljon, lopulta ero Akaan hyväksi oli selvä. Akaa onnistui pelaamaan vahvaa lentopalloa läpi otteluiden, Hurrikaani pystyi kiusaamaan paikoitellen, mutta sen pelillinen taso ei riittänyt läpi ottelun. Ainoastaan kolmannessa finaalissa Loimaalla Hurrikaani käänsi tiukan ottelun viiden erän jälkeen itselleen. Se ei lopulta riittänyt vaan Akaa pääsi viidennen finaaliottelun jälkeen nostamaan mestaruuspytyn ilmoille.
Kokonaisuudessaan kausi ei missään nimessä ollut loimaalaisille pettymys. Lähtökohtiin nähden, kausi jäi selvästi positiivisen puolelle. Pelillisesti kaudesta voi antaa koko joukkueelle kiitettävän arvosanan. Myös kentän ulkopuolella ja toimistolla voidaan onnitella kaudesta. Yleisömäärät olivat läpi kauden hyviä ja selvästi lentopallo on sementoinut asemansa loimaalaisessa palloilukulttuurissa. Samalla taustalla Jankko lentopallo onnistui jälleen nostamaan juniorimääriä noin kymmenellä prosentilla ja on tällä hetkellä yksi Suomen isoimpia lentopallon erikoisseuroja.