Kokkolan Tiikerit – Hurrikaani 3-1 (22-25,25-23,25-20,25-22)
Suomen cupin finaalissa oli vain yksi suosikki. Kokkolan Tiikerit oli voittanut ennen illan ottelua peräti 33 aikaisempaa ottelua Suomen kentillä. Hurrikaanille ei annettu ennakkokaavailuissa mitään mahdollisuuksia, eikä edes yhden erävoiton saaminen ollut kovinkaan realistista. Olihan kaksi tämän kauden keskinäistä kohtaamista liigassa päättynyt Tiikereille puhtaasti 3-0. Mutta. Urheilussa on se hieno piirre, että ottelut pitää pelata, ennen kuin voittaja on selvillä. Tiikerit voitti, mutta ei niin suvereenilla tavalla kuin suurin osa katsojista odotti. Lievästi ilmaistuna laimean Suomen cup- viikonlopun pelasti Hurrikaani taistelulla ja laittamalla Tiikerit ahtaalle. Vaikka katsomot eivät viikonloppuna täyttyneet ehkä odotetulla tavalla, sai Elenia- areenalle saapuneet reilu tuhat katsojaa nähdä finaalin arvoista tappelua jokaisesta pallosta. Se tiedettiin jo ennakkoon, että Tiikerit ei anna helppoja pisteitä vaan pisteet täytyy tehdä hyvillä suorituksilla. Tommi Tiilikaisen virittämä hallitseva Suomen cup- ja Suomen Mestari on sellaisessa vedossa, että voidaan puhua ehkä kautta aikojen kovimmasta suomalaisesta seurajoukkueesta. Sunnuntain finaalissa se osoitti, että puolustuspelaaminen on kovaa, sen jälkeen jatkopallopelaamisessa varsinkin toisen kosketuksen laatu on silmiä hivelevää. Tästä iso kiitos japanilaiselle libero Taichiro Kogalle. Mies passaa mieluusti alakautta, mutta se tarkkuus on jotain japanilaisen insinöörin ja -ydinfyysikon tasoa.
Hurrikaani osoitti, että oikeassa paikassa ja painetilassa se saa itsestään eniten irti. Kauden aikana peli on ailahdellut rajustikin, mutta sunnuntaina se pelasi finaalin arvoisesti koko ajan aivan taitotasojensa ylärajoilla. Tästä kuuluu kiitos valmennukselle, joka oli virittänyt joukkueen hirmuiseen taisteluun, mutta silti rennolla otteella. Pelaajien katseesta näki, että kiima himoittua kannua kohtaan oli kova. Adrenaliinitasot olivat pilvissä, joukkuepelaaminen tiivistä ja jokainen pelaaja otti vastuuta kuten menestyvältä joukkueelta voi odottaa. Vaikka Hurrikaanista tietyt pelaajat saavat ratkaisuvastuuta enemmän kuin muut, pitää hattua nostaa herrojen Mauri Kurppa ja Tomi Mutka kohdalla. Kurppa vaihdettiin Dima Dolgopolovin tilalle ottelun aikana ja vaihto tuotti hirvittävästi energiaa Hurrikaanille. Röyhkeästi ja rajattomalla itseluottamuksella varustettu Kurppa pelasi paineen alla hienosti. Pari omaa toisen kosketuksen hyökkäystä osoitti, että miehen voi jatkossakin heittää kentällä koska vaan ja missä vaan. Päävalmentaja Tuomas Sammelvuo istui katsomossa, joten luultavasti Kurppa pelasi itsensä Sammelvuon passarikategoriassa melko ylös. Samoin Mutka on ollut koko kauden positiivinen yllätys. Viimeiset vuodet on menty jalkavammojen kanssa painiessa, viime kausi oli totaalinen pannukakku. Miehen polvi operoitiin kolmannen kerran eikä mies päässyt kertaakaan pelaamaan. Nyt Nicola Giolito on antanut Mutkalla reilun mahdollisuuden ja sen mies on toden totta käyttänyt hyväkseen.
Kuten kaikki lajia seuraavat ymmärtävät, tappio Tiikereille ei ole mikään uutinen. Suurempi asia oli, että Hurrikaani laittoi Tiikerit niin ahtaalle, että välillä näytti jopa siltä, että Tiikereiden voittoputki on katkeamassa. Kuitenkin, kun joukkue oli lähes sillassa, nousi tiikerilaumasta aina joku pelaaja kannattelemaan joukkuetta. Välillä Lelu Ojansivu (24pist.4ässää) pommitti ässiä sarjatulella, tai Romans Sauss (21pist.) hyökkäsi laidasta. Kaikki lähti kuitenkin jenkkipassari Steven Kehoen passeista. Jos vastaanotto alkoi repeillä, libero Koga otti suurempaa roolia. Vain 170senttinen japanilainen ihmemies on melkoinen aarre Tiilikaisen joukkueeseen.
Hurrikaanin ”työn sankareita” on tappiosta huolimatta koko joukkue. Joukkueen ympärillä on kova paine menestyä ja nyt paine oli käsitelty oikein. Kukaan yksittäinen pelaaja ei pettänyt vaan pääsääntöisesti jokainen parketilla esiintynyt nosti tasoaan normaalista sarjapelistä parin pykälän verran. Silti Mohamed Alhachdadi (18pist.) ja Luke Smith (14pist) ottivat hyökkäyssuuntaan vastuuta paljon. Kaksikko myös onnistui hyvin. Sen lisäksi Kosti Shumov verkolla oli kokemuksellaan näiden isojen panosten pelissä kuin kotonaan. ”Tappajan näköiselle miehelle” kirjattiin kahdeksan pistettä, joista puolet tuli torjumalla. Sen lisäksi Matti Oivanen parantaa koko ajan. Repaleisen kesän ja syksyn takia huittislaista taktista leijaa viljelevä Oivanen kuntoutuu kovaa vauhtia. Kolme ässää ja kolme torjuntaa ei Tiikerien kaltaista joukkuetta vastaan tule helpolla. Siinä pitää silloin olla tahtoa ja taitoa. Ja molempia mieheltä löytyy. Sitä kukaan ei ole kyseenalaistanut milloinkaan. Sunnuntain hopeamitali otetaan Loimaalla vastaan positiivisessa hengessä. Vaikka tappio harmittaa, se jättää nälkää sopivasti Mestaruusliigan loppuhuipennukseen.
Kapteeni Eemeli Kouki: Pelimme oli iloista ja hyvätasoista. Molemmat joukkueet syöttivät hyvin ja tuli yllättävän paljon ässäsyöttöjä. Laiturimme onnistuivat hyvin tänään, Mohamed piti meitä välillä yksin pystyssä. Sen lisäksi puolustimme tosi hyvin ja jouduttiin pelaamaan pitkiä palloralleja.
Päävalmentaja Nicola Giolito: Koska hävisimme, emme voi olla tyytyväisiä. Fokus pitää aina olla voittamisessa. Tiikerit on tottunut pelaamaan näin. Pitkiä palloja ja kovalla intensiteetillä. Se näkyi heidän pelissä. Me saimme pari ensimmäistä erää pidettyä tasomme korkealla. Pitkän erätauon jälkeen aloimme väsyä, se tosin on tällaisessa pelissä täysin normaalia. Mutta väsyneenä pitää silti jaksaa tehdä fiksuja ratkaisuja. Nyt sorruimme muutamissa paikoissa helppoihin virheisiin, Tiikerit ei. Siinä on yksi ero ottelun lopputuloksen kannalta. Toivon, että keskiviikkona voimme pelata yhtä hyvää lentopalloa Korsoa vastaan, vaikka se ei Tiikerien tasoinen joukkue olekaan. Haluan, että jatkamme pelin kehittämistä.
-Hurrikaani tiedotus-