Hannu Vehviläinen on tuttu hahmo lähes kaikille loimaalaisille urheiluihmisille. Erityisesti Hirvihovissa ja Liikuntahallissa miehen tunnistavat lähes kaikki. Mieheen voi liittää kaksi asiaa: metallipaja Vilakone Oy:n ja Loimaan Jankon, nykyään Jankko Lentopallon. Nämä kaksi asiaa ovat kulkeneet Vehviläinen elämässä käsi kädessä tiiviisti. Kiinteistönhoitokoneistaan tunnettu loimaalainen yritys tarjosi Vehviläiselle kaikkiaan uskomattoman, neljänkymmenen vuoden mittaisen työsuhteen. Eikä Vilakoneestakaan voi tässä yhteydessä puhua ilman, että sivutaan lentopalloa. – Pelasimme aikoinaan Vilske- Poikien nimellä vitossarjaa lentopallossa. Sen jälkeen vielä tuli ammattiyhdistyksen SM- turnaukset, Vehviläinen kertaa.
Ensikosketus lentopalloon tapahtui yli 60- vuotta sitten. – Taisin olla hiukan toisella kymmenellä, kun pelattiin poikien kanssa lentopalloa Pappisten Toiveen urheilumajalla. Siitä oikeastaan kaikki on lähtenyt liikkeelle, mies muistelee. Eikä lentopallo ole missään vaiheessa elämää jäänyt pois. Päinvastoin. Sympaattinen mies on toiminut myös valmentajana, mutta nykyään vastuulla on Hurrikaani- Loimaan ottelutapahtumien talkootyöt. – Olin alkuun poikani (Jukka Vehviläinen) f- juniorijoukkueen valmentajana. Ensimmäinen isompi turnaus oli 1990 Suurkisat Helsingissä. Sen jälkeen tuli käytyä kymmenet Power cupit peräjälkeen. – Joukkueessa pelasi Jukan lisäksi, Utulan Kalle, Punnan Tuomas, Mäkelän Aleksi, Värjösen Markus ja Österbergin Johan.
Vaikka valmennusvastuu on pienentynyt, miestä näkee edelleen lastenlasten lentopallopeleissä katsomossa, ja silloin tällöin myös valmennuksen apuna. Nykyisiin talkoohommiin tie vei samana vuonna, kun Liikuntahalli valmistui ja silloinen Loimijoen Hurrikaani (nykyään Hurrikaani- Loimaa) pelasi vielä ykkössarjaa lähes oman kylän pojilla. – Liikuntahallin ikimuistoisin ottelu on, kun noustiin tällä Jankko- taustaisilla pojilla Mestaruusliigaa. Se oli valtava asia!
Hurrikaanin ottelutapahtumat ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Myös Vehviläinen on huomannut eron liigataipaleen alkuun verrattuna. – Nykyään on led- mainostaulut ja kaikki. Ollaan menty enemmän ammattimaisempaan suuntaan. Enää ei tarvitse koota puisia mainosaitoja, kuten joskus ennen. Niitäkin tuli joskus tehtyä itse, mies nauraa.
Jokaisella talkoolaisella on Hurrikaanin kotipeleissä omat roolit. Vehviläisen rooli on laittaa peliareena kuntoon, mikä tarkoittaa verkon pystytystä ja tuolien ja pöytien kantamista joukkueille ja toimitsijoille. – Kertaakaan ei ole tuntunut talkoohommat vastemielisiltä. Jos tuntuu, niin sitten lopetan, tulee vastaus pilke silmäkulmassa.
Kokeneella lentismiehellä on mielipide myös vuoden 2025 Power cupista, mikä myönnettiin Jankko lentopallolle ja Hurrikaanille. – Aikas homman otitte, ja juuri tällaisia tapahtumia pitäisi Loimaalle saada enemmänkin, kuittaa Vehviläinen.
On vaikea uskoa, että Loimaalla on kenelläkään mitään pahaa sanottavaa Hannu Vehviläisestä. Mies, joka tuntee kaikki, ja jonka tuntee kaikki. Mies, jolta voi kysyä neuvoja, ja joka tulee aina auttamaan. Toisten etu on aina etusijalla. Ja läpi pitkän ja pimeän talven, jokaiseen Hurrikaanin kotipeliin, saapuu ahkera ja iloinen talkoolainen- Hannu Vehviläinen. Ilman näitä hannuvehviläisiä, ei Loimaalla(kaan) järjestettäisi yhtään liigatason ottelutapahtumaa.
Ja mikä on Hannun hartain toive? – Sen yhden asian haluaisin vielä kokea. Sen, mikä on ollut Hurrikaanilla lähellä, mutta vielä kiertänyt seuraa. Eli Suomen Mestaruuden.