Hurrikaani- Loimaan liigahistorian 15. Mestaruusliigakausi alkoi 3.10.2021 Karelian Hurmoksen vieraana ja päättyi 13.4.2022 Akaassa. Tässä välissä on sattunut ja tapahtunut paljon. Kausi lähti liikkeelle uusiutuneella ja nuorentuneella joukkueella vaatimattomasti. Neljästä ensimmäisestä ottelusta tuli jokaisesta pataan ja kovin. Näytti hetken, että Jussi Heino ja Inoslav Krnic ovat moottoritiellä tulpattomalla mopolla. Tässä vaiheessa tuskin kukaan uskoi, että keväästä tulee sellainen, kuin siitä lopulta muodostui.

Tarinat saattavat olla fiktiota, mutta tämän kauden Hurrikaanitarina on faktaa. Se on kasvutarina nuoresta, yhdestä Mestaruusliigan nuorimmasta joukkueesta, jonka kasvukipuilut, virheet ja onnistumiset värittivät kautta. Päävalmentaja Heino sanoi jo syyskuussa, että tulkaa katsomaan, kun pojat kehittyvät. Neljän ensimmäisen pelin jälkeen, joista tuli yhtä monta tappiota, lause särähti pahasti korvaan. Oli pelko, että kaudesta tulee kärsimysnäytelmä, joka ei kiinnosta ketään. Päänäyttelijät- pelaajat, olivat isolle osalle katsojista ennestään tuntemattomia. Nuoria, joilla ei ollut mitään kokemusta isoista parrasvaloista Liikuntahallin isolla näyttämöllä. Eikä Loimaan Liikuntahalli ole se helpoin paikka esiintyä, varsinkaan kun peli ei kulje.

Hurrikaanin syyskausi meni vuoristoradassa. Hyvää peliä seurasi vaatimattomampi. Jopa pelin sisällä otteet vaihtelivat laidasta laitaan. Hyvän erän jälkeen ei tiennyt, minkälaista seuraavaa erää odottaa. Silti, tappioiden ja pettymysten aikana, yleisö ei kuitenkaan hyljännyt joukkuetta. Yleisö oli ostanut Heinon ja Krnicin ajatuksen siitä, että tämä joukkue kehittyy kovan työnteon kautta. Ja sitä työtä joukkue oli valmis tekemään. Motivaatio oli kova, halu kehittyä kovempi ja menestysnälkä valtava. Tämän kombon päälle kokeneet Heino ja Krnic osasivat laatia Jani Niskakankaan kanssa harjoitussysteemin, jossa oli tarpeeksi kuormitusta, mutta myös tarvittava määrä lepoa.

Vuodenvaihteen jälkeen tapahtui joukkueen pelaamisessa jotain. Ne kuuluisat palaset loksahtelivat oikeille paikoille. Joukkueen pelityyli muovautui edelleen, omien virheiden määrä laski radikaalisti. Joukkue päätti runkosarjan kahdeksaan voittoon.  Vuoden 2022 puolella se hävisi runkosarjan 11 ottelusta vain yhden, Savo Volleylle. Käsittämätön loppukiri nosti Hurrikaania kierros kierroksen jälkeen kohti neljättä sijaa. Kun alkukaudesta pelättiin putoamista, maaliskuussa laskettiin jo, napataanko jopa kotietu. Ero alkukauteen oli valtava. Jokaisella pelaajalla oli iskostunut selkärankaan Heinon ajama pelitapa. Esiin nousi uusia tähtiä: Luka Marttila, Aleksi Muukkonen ja Miro Leinonen. Kolmikko, josta kovin vähän tiedettiin aikaisemmin. Sen lisäksi, kun Krnic saapui syyskaudella Heinon avuksi, Santeri Välimaan pelaaminen muuttui. Oppi- isä ja kisälli asetelma edes auttoi Välimaata. Krnic neuvoi ja Välimaa toteutti. Voidaan puhua täydellisestä passarien avioliitosta.

Ottelu ottelun jälkeen, Marttilan ja Muukkosen käsittämättömän kypsät otteet aiheuttivat hämmästelyjä. Marttilan otteet olivat kuin konkarilla, paitsi sillä erolla, että Maskun poikanen pelasi avauskauttaan Mestaruusliigassa. Nöyrä ja hiljainen yleispelaaja oli kauden aikana pelannut itsensä vaativan, jopa ylikriittisen loimaalaisyleisön sydämiin. Samoin kävi Muukkosenkin kohdalla, joka tuli Loimaalle halusta pelata yleispelaajana. Ennen kautta, Muukkonen oli uransa kaksi ensimmäistä sesonkia pelannut hakkurina Lentopalloseura Ettassa. Valmennus otti haasteen vastaan, ja alkoi muokkaamaan fysiikkaihmeestä hihamiestä. Leinosen peliaika oli syksyllä vielä tiukassa, mutta kevättä kohden mentäessä peliaika ja itseluottamus kasvoivat kohisten. Nyt Leinosen nimi komeilee maajoukkuelistalla. Vahingossa? Ei todellakaan. Vaan kovan työn ansiosta.

-Tapahtui mitä odotin. – Nollasta ottelumäärästä päästiin ensin 30 otteluun runkosarjassa, ja sen jälkeen kymmenkunta pudotuspeliä, summasi Heino joukkueen kokemusta ennen kauden alkua. Heinon maine kovana työntekijänä pitää paikkansa. Sen tämän vuotinen joukkue on näyttänyt. – Treenatessa saadaan taitoa pelejä varten, ja peleistä saadaan tietoa, mitä pitää treenata, summaa Heino teesejään.

-Yksi kesä ei tee vielä ihmeitä. – Kehitystyö on hidasta, mies toppuuttelee. Sen kokenut päävalmentaja kuitenkin myöntää, että tällä kaudella kehitys on ollut lähes maksimaalista.

Vaikka lopullinen sijoitus on neljäs, mikä tällä joukkueella on hyvä saavutus, jäi Heinolle myös hampaankoloon yksittäisiä pelejä. – Suomen cupin välierä harmittaa, mies myöntää.

Heino jakaa kiitosta myös faneille, jotka syttyivät liekkeihin varsinkin pudotuspeleissä. Pronssisarja oli silti aivan oma lukunsa. – Olihan se ihan älytöntä meteliä. – Tiesi, että ollaan tekemisen ja tapahtuman ytimessä.

Yksi pitkäaikaisin Hurrikaanipelaaja Antti Ropponen alleviivaa Heinon näkemyksen pudotuspelikeväästä. – Helvetin siistiä oli pelata siinä valtavassa huutomyrskyssä. – Suomen parhaat fanit pitivät kannustusta.

Myös Ropponen uskoi valmennukset tavoin, että joukkueen kurssi on nousujohteinen. – Alkukaudesta kylillä vielä puhuttiin, että me jumalauta pudotaan sarjasta. – Meillä oli kuitenkin joukkueessa usko tekemiseen, mikä auttoi eteenpäin. – Se oli siistiä huomata, että meidän nuoret pojat kehittyivät ja laittoivat hanttiin, vaikka verkon toisella puolella oli kokeneita pelimiehiä, Ropponen lisää.

Kausi oli opettavainen. Tämän kertaisessa tarinassa oli joukkueellinen päähenkilöitä. Jokaisella oli oma rooli, välillä pienempi, välillä isompi. Mutta, jokainen heistä toteutti suunnitelmaa täydellä sydämellä. Tällaista joukkuehenkeä ei synny itsestään. Välttämättä ei koskaan. Hurrikaanissa se syntyi. Kiitos kotimaisen pelaajarungon, nuorten pelaajien kiiman ja ennen kaikkea, koko organisaation ja fanien tukemana. Voimme ylpeydellä sanoa, että olemme osa Hurrikaania. Joukkue teki keväästä mustakeltaisen myrskyn. Ihmiset löysivät kahden pahan ja haastavan korona- kauden jälkeen katsomoihin. Parketilla syntyi monta uutta tarinaa, joita katsomossa te fanit värititte. Fanit ottivat joukkueen omakseen ja pelaajat taistelivat loppuun saakka fanien edessä. Tunnelma viimeisissä peleissä oli älytöntä. Olen varma, että tämän kevään pudotuspelit jättivät meille muistijälkiä takaraivoon. Uskallan sanoa, että kevään viimeiset pelit jättivät nälkää ensi kaudelle. Joukkueen runko pysyy koossa, pientä vaihtuvuutta on tulossa. Tärkeintä kuitenkin on, että mustakeltainen Hurrikaanisydän sykkii taas- Täysillä kierroksilla!

 

HurrikaaniMedia